Ä

äčintim|ä (~än, ~mää, ~mää, ~äz) – mostohaapa
äessö|z (~ksen, ~öst, ~ksee, ~ksez) – boronálás
äes|tää (~tämmää; ~sän, ~tää; ~sin, ~ti) – boronál
ä|ez (~kkeehen, ~est, ~kehesse, ~keheez) – borona
äh|hiine (~inehen, ~ineeht, ~inehesse, ~inehez) – nyögés
äh|issä (~izömmää; ~hiizen, ~izöö; ~hiizin, ~hiiz) – nyög
äh|kää (~kämää; ~än, ~kää; ~in, ~ki) – nyög
äh|ähtää (~ähtämmää; ~häähän, ~ähtää; ~häähin, ~ähti) – nyög, felnyög
äime|n (~nen, ~ent, ~nesse, ~neez) – tükörsima víz(felület)
äimä (~n, ~ä, ~ä, ~äz) – stoppoló tű
äitelä (~n, ~ä, ~ä, ~äz) – undorító, gusztustalan ◊ ~ maku – undorító íz
ä|ityä (~itymää; ~jjyn, ~ityy; ~jjyin, ~ityi) – dühbe gurul
äj|ä (~än, ~jää, ~jää, ~äz) – 1. nagyapa, öregapa; 2. após; 3. apó
Äjäpyh|ä (~än, ~hää, ~hää, ~äz) – nagyböjt
Äjäpä|ivä (~ivän, ~ivää, ~ivää, ~ivääz) – húsvét
äk|ki (~in, ~kiiä, ~kii, ~iz) – meredek ◊ ~ki palle – meredek szakadék
äkkiammu|z (~ksen, ~ust, ~ksesse, ~kseez) – hirtelen való fellépése vminek (betegségé)
äkkii – hirtelen, váratlanul
äkkiistää – azonnal, máris, rögtön
äkkilli|in (~zen, ~ist, ~see, ~zeez) – hirtelen mn, heves
äkkillizeest – hirtelen hsz
äkkinäi|n (~zen, ~st, ~see, ~zeez) – hirtelen mn, váratlan ◊ ~ koolema – hirtelen halál
äkkipenge|r (~ren, ~ert, ~resse, ~reez) – mart, magaspart
äkkähy|z (~ksen, ~yst, ~ksesse, ~ksez) – heves betegség
äkkähy|ä I (~mmää; ~n, ~y; ~in, ~i) – kinéz vhogy(an) ◊ hää ~y hyväst – ő jól néz ki
äkkähy|ä II (~mmää;  ~y;  ~i) – 1. hirtelen megfájdul; 2. hirtelen elromlik
äk|käizä (~äizän, ~käisää, ~käisää, ~äizääz) – hirtelen, heves, lobbanékony ◊ ~käizä inmihiin – lobbanékony ember
äkkämäi|n (~zen, ~st, ~see, ~zeez) – 1. tapasztalatlan; 2. szokatlan
ä|ky (~yn, ~kkyyä, ~kkyy, ~yz) – tűz fn, izzás, parázs
äkähi|in (~zen, ~ist, ~see, ~zeez) – izzó mn, tüzes ◊ ~ist hiilet – izzó szén
äk|ähtyä (~ähtymmää; ~käähyn, ~ähtyy; ~käähyin, ~ähtyi) – heveskedik
äkähy|ssä (~ymää; ~yn, ~jjää; ~izin, ~iz) – háborog, méltatlankodik
äk|ätä (~käämää; ~kään, ~äjää; ~käizin, ~käiz) – szemmel ver, ráolvas
äleksi|ä (~mmää; ~n, ~i; ~n, ~) – felfog, megért
ällillää – érthetetlenül, felfoghatatlanul
älly|ssä (~ymää; ~yn, ~yjää; ~izin, ~iz) – kitalál, rájön
äl|lyykäz (~ykkähän, ~ykäst, ~ykkähässe, ~ykkähäz) – okos, eszes, értelmes
äl|y (~yn, ~lyyä, ~lyy, ~yz) – ész, értelem, elme, intellektus
älyttömy|z (~en, ~ttä, ~ee, ~ez) – értelmetlenség, sületlenség
äl|ytä (~lyymää; ~lyyn, ~yjää; ~lyizin, ~lyiz) – 1. megért, felfog; 2. vminek a jelentését felfogja; 3. észrevesz
älyt|öin (~tömän, ~öint, ~tömmää, ~tömäz) – 1. értelmetlen; 2. buta; 3. eszetlen, esztelen
ämmä (~n, ~ä, ~ä, ~äz) – 1. nagyanya, nagymama; 2. öreganyó; 3. szülésznő, bába
ämmö|i (~in, ~jä, ~ihe, ~iz) – anyós
änkeli (~n, ~ä, ~i, ~iz) – angyal
änkelä (~n, ~ä, ~ä, ~äz) – édeskés
ärnähtä|ssä (~ämää; ~än, ~jjää; ~izin, ~iz) – dünnyög az orra alatt
ärn|ää (~ämää; ~än, ~ää; ~in, ~i) – dörmög, morog, dünnyög
ärrillää – ingerülten, bosszúsan
ärvär|tää (~tämmää; ~rän, ~tää; ~zin, ~si) – hergel, ingerel, bosszant
ässä (~n, ~ä, ~ä, ~äz) – ász (kártyalap)
ät|ti (~in, ~tiä, ~tii, ~iz) – papa
ään (~en, ~t, ~nee, ~eez) – hang ◊ ~en voimakkusse – erős hang; kova ~ – kemény hang
äänekky|z (~en, ~ttä, ~ee, ~ez) – hangzás
äänek|äz (~kähän, ~äst, ~kähässe, ~kähäz) – 1. hangos ◊ ~äz nagru – hangos nevetés; 2. csengő, zengő, hangzó mn
äänelli|in (~zen, ~ist, ~see, ~zeez) – hang-, hangos
äänenan|to (~non, ~toa, ~too, ~nooz) – csengés, zengés, hangzás ◊ soitun ~to – a hangszer zengése
äänenpaino (~n, ~a, ~o, ~z) – hangnem, hangszín, ◊ käskövä ~ – felszólító hangnem
äänenpit|täävyz (~ävyen, ~ävyttä, ~ävyee, ~ävyez) – hangszigetelés
äänenpit|täävä (~täävän, ~ävää, ~ävää, ~ävääz) – hangszigetelt
äänessö|z (~ksen, ~öst, ~ksee, ~ksez) – szavazás
äänes|tää (~tämmää; ~sän, ~tää; ~sin, ~ti) – szavaz vkire, vmire ◊ ~tää kättä nostaen – kézfeltétellel szavaz
ääneti – szótlanul, hangtalanul
äänettömy|z (~en, ~ttä, ~ee, ~ez) – 1. hangtalanság; 2. szótlanság
äänet|öin (~tömän, ~öint, ~tömmää, ~tömäz) – 1. hangtalan; 2. szótlan
ään|ne (~tiin, ~nettä, ~tiisse, ~tiiz) – beszédhang, hang (nyelvészet)
äännee – hangosan ◊ lukkiia ~ – hangosan olvas; alkaa itkiä – hangosan felzokog
-ään|niin (~izen, ~iist, ~isee, ~izeez) – hangú ◊ kova-~niin – kemény hangú
äännäh|tää (~tämmää; ~än, ~tää; ~in, ~ti) – 1. hangot ad; 2. hangoztat, szól, mond
ään|tyä (~tymää; ~nyn, ~tyy; ~nyin, ~tyi) – hangzik
ääntämi|in (~zen, ~ist, ~see, ~zeez) – hangadás
ääntämy|z (~ksen, ~yst, ~ksee, ~ksez) – kiejtés ◊ verehetöin ~z – helyes kiejtés
ään|tää (~tämää; ~nän, ~tää; ~zin, ~si) – kiejt (hangot)
äänyk|käin (~äizen, ~äist, ~äisee, ~äizeez) – hang, kis hang
äär (~en, ~t, ~ee, ~eez) – vég, határ ◊ linnan toin ~ – a város másik határa / vége
ääree I hsz – mellé(je) ◊ istussa ~ – melléül
ääree II (+gen) nu – -hoz, -hez, -höz, mellé ◊ istussa kannen ~ – asztalhoz ül
ääreez I hsz – mellette ◊ istua ~ – mellette ül
ääreez II (+gen) nu – -nál, -nél, mellett ◊ istua kannen ~ – asztalnál ül
äärest I hsz – mellől(e)
äärest II (+gen) nu – -tól, -től, mellől ◊ noissa kannen ~ – feláll az asztaltól
äärettömmää – végtelenül, rendkívül ◊ miä oon ~ illoin! – rendkívül örülök!
äärettömy|z (~en, ~ttä, ~ee, ~ez) – végtelenség, határtalanság
ääret|öin (~tömän, ~öint, ~tömmää, ~tömäz) – végtelen, határtalan ◊ ~tömät lakehuet – végtelen térség
äärimmillee – határtalanul, rendkívül
äärimmäi|n (~zen, ~st, ~see, ~zeez) – határos vmivel ◊ ~n määräaika – határidő
ääryks|et (~iin, ~iä, ~ii, ~iiz) Plur.  – szegély, bordűr